Nyt poikkean blogissani sivuraiteille kun kerron mukavasta ja aurinkoisesta viikon lomamatkastani Turkkiin. Tosin käsityöjuttuakin tässä matkakertomuksessa on.
Olin yksin reissussa ja asustelin All Inclusive Monte Carlo-hotellissa Alanyan Obassa.
Hotelli oli siisti ja viihtyisä. Ruoka oli hyvää, henkilökunta ystävällistä ja joka ilta oli kivaa ohjelmaa illallisen aikana. Kuvassa Turkkilaisen illan tunnelmia tiistailta.
Viihdyin hyvin altailla mm. käsitöitä tehden ja hotellin omalla rannallakin tuli oleskeltua.
Kävin kahdella matkanjärjestäjän retkellä ja pienen omatoimisen laivamatkakin merellä. Kuvassa Alanyan kaupunkia Kalen kukkulalta käsin.
Upein kohde tällä reissulla oli Sapaderen kanjoni, joka on noin
tunnin ajomatkan päässä Alanyasta. Kanjoniin on rakennettu yli 500
metriä pitkä kävelytie. Ei kyllä kannata jättää väliin tätä kävelyretkeä Alanyan suunnalla lomaillessa.
Kävin kaksi kertaa loman alussa ja lopussa Turkkilaisessa
hamanissa eli saunassa. Se oli tosi miellyttävä
kokemus. Kuorinta- ja vaahtopesujen ja saunomisen lisäksi mm. kasvomaskit laitettiin ja ..
.. kalatkin kuorivat jalkojen ihoa. :) Kaiken jälkeen tunsin oloni uudestisyntyneeksi. :)
Edullisia kauniita vaatteita tuli ostettua mutta lankapaasto piti.:) Tinkiä siellä saa ja kannattaa.
Vaatekaupoissa
oikeasti ärsytti miesmyyjät, jotka kulkivat perässä laskin kourassa ja
eivätkä antaneet hetken rauhaa. Eräskin myyjä suuttui minulle kun ostin
vain yhden t-paidan enkä suostunut hänen tarjoukseen kahdesta
t-paidasta!
Kuvan silkkilangalla ommeltuja tyynynpäällisiä ihastelin , mutta ne eivät oikein taipuneet minun kukkarolle Tyynynpäälliset maksoivat sadasta eurosta ylöspäin.
Tämä ihana mummo oli rannalla
myymässä käsitöitään.Hän osasi ihan hyvin englantia.
Ostin eka lomapäivänäni häneltä
pienen sievän vuorellisen ja vetoketjullisen laukun. Se
maksoi 20 liiraa eli vähän alle 7 euroa. Laukkuun mahtui sopivasti pieni kukkaro,kannykkä, käsityö ja kamera. Laukku olikin minulla käytössä koko lomani ajan.
Tällainekin koju rannalta löytyi.
Kuvan Alanyalainen mummo kutoi kojussaan Kalen kukkuloilla silkkihuivia.
Tapaaminen hänen kanssaan oli tosi miellyttävä. Hän näytti minulle miten silkkihuivia kudotaan.
Ostin hänen tekemänsä huivin ja sain häneltä lisäksi matkamuistoksi silkkiperhosen
toukan kotelon.
Tässä sitten vähän mallia siitä miten Turkkilaista käsinkudottua mattoa tehdään!
Sukkia en ostanut, mutta niitä näkyi kyllä myynnisssä monessa paikassa. Niille onkin Turkissa tarvetta
vahintään yhtä paljon kuin Suomessa. Talvet ovat viileitä ja talvella
on vielä rankkasateita, jotka saattavat kestää montakin viikkoa putkeen.
Kaneli-ikävään tuli rapsutettua ja vähän syötettyäkin turkkilaisia kissoja. Niitä on paljon joka paikassa. Tämä suloinen kissa oli hotellin lemmikki.
Eilen illalla toivottivat kotipihani nupuillaan olevat valkovuokot minut tervetulleeksi kotiin. Kanelin saan kotiin ihan piakkoin. Lemmikkini on ollut pojan luona hyvässä hoidossa.
Käsityöpostausta on tulossa ensiviikolla.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
t. Seijasisko