Tervetuloa käsityöblogiini

Tervetuloa käsityöblogiini
Jokaisella neulojalla pitäisi olla kissa ja jokaisella kissalla emäntä, joka neuloo ja virkkaa. :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Vauhdikasta varamummin elämää..

Olen ollut varamummin hommissa taas. Tälläkertaa tuurasin siskoani, joka oli matkoilla.  Eilen iltapäivällä luokseni saapuikin reipas 4-vuotias miehenalku, siskoni pojanpoika. 

Tuulaspuisto Pyykösjärvellä 

Iltapäivällä ulkoilimme leikkipuistossa toistatuntia. Pojan leikeissä kuvan kiipelyteline oli laiva ja varamummon piti olla leikkipuiston leikeissä välillä kaamea
krokotiili, hurja hai ja pelottava karhukin. :D  

Sitten kävimme kaupassa. Varamummi teki ruokaa ja  pikku mies katseli Pikkukakkosta. Spagetti  ja jauhelihakastike maistui ja  sitten oli taas leikin vuoro. Aika monta kirjaakin illan mittaan luimme. Vietimme myös  kunnon  lättykestit.:D  Poika nukahti onnellisena puoli yhdeksän aikaan. Sitten varamummi   kutoi lapselle sukkaa yli puoleenyöhön.:)


 Aamulla kello kuusi minut herätti iloinen ja reipas ääni: "Herätys, Seija, minä haluan nyt leikkimään!" Äänestä jo kuulin , ettei  ollut toivoakaan siitä, että poika olisi vielä nukahtanut. Ei siitä auttanut varamummin muuta kuin  nousta ylös ja alkaa aamukahvin keittoon. :D
 



Uusia sukkia soviteltiin ja hyvän "palkan" sain kun poika sanoi heti että : "Nää on tosi hienot! :)"

Ulos ei viitsitty lähteä, kun satoi kaatamalla  ja katselimmekin telkkarista "Dinotraxia" ja "Pikku Kummitus Lapasta"



No "Dinodrux" oli tietysti pienen pojan mielestä  hurjan jännittävä, kun siinä taisteltiin mutta "Pikku Kummitus Lapanen" kiinnosti myös kovasti myös ja  totesin, että se  on  tosi ihana lastensarja. Löytyy ainakin Netflixistä. Pitääpä sitä Minni-neidinkin kanssa katsella. 

Kaneliakin tietysti paijattiin ja syötettiin sille  kissakarkkeja ihan liikaakin.

Puolenpäivän aikaan pojan äiti tuli hakemaan.


 Sain häneltä ihanan
 kiitoksen eli kuvan ihanat langat ja vielä lisäksi   suppilovahveroita  ja korvasieniä pakkaseen!
  Se minusta oli kyllä ihan liikaakin kun hauskuuden päälle sain vielä lahjojakin.  

 Sitten ovi sulkeutui ja tuli hiljaisuus.  Kaiken ihanan hulinan jälkeen se tuntui kumminkin hyvältä.

Varamummi  kissansa kanssa kömpi samantien makkarin sänkyyn ja  nukuimmekin sikeästi parin tunnin päikkärit! :D


Varamummius on tosi mukavaa ja yksi ja kaksikin yötä menee rattoisasti ja samalla saavat lapsen vanhemmat vähän hengähdystaukoa ja pääsevät omiin menoihinsa. 

Kokopäiväisesti en enää jaksaiskaan lapsia hoitaa ja kasvattaa ja ei se minusta tässä iässä ole enää tarkoituskaan. Sen homman olen osaltani hoitanut aikoinaan kun olen saanut omat lapseni aikuisena "maailmalle".

Mukavaa viikonloppua!

Seijasisko 

Jk: sukista sen verran että ovat 3-4 vuotiaan lapsen perussukat. Puikoilla yhteensä 40 s. Lankana Seitsemän Veljestä Viidakkolanka, kärkeen lisäksi valkoista 7-veikkaa ja varpaiden välit tein mustalla villalangalla ommellen. 

11 kommenttia:

  1. Mukavaahan noiden pienten kanssa on välillä touhuilla,(onneksi omat varamummotettavat on jo aikuusuuden kynnyksellä) muistan hyvin tuon ihanan hiljasuuden kun lapset lähti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas on surullista kun vuodet vierii vauhdilla ja kohta eivät enää tulekkaan varamummolaan yökylään.

      Poista
  2. Isotädin luona on ollut turvallista ja vauhdikasta. Kuuden aikaan "aamulla leikkimään":) - Sukat eivät olekaan tavalliset villasukat, vaan jännittävät ja leikkeihin sopivat. Ne luultavasti ovat jo olleet ison kissaeläimen tassut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä tuohon muuta enää sanoisi kuin että kiitos Kaisa mukavasta kommentoinnista.

      Poista
  3. Pikkumies ja varamummi on selvästi nauttineet yhdessäolosta :) Sukat on jotenkin tosi räyhäkät pikkumiehen jaloissa.
    Minäkin voisin alkaa varamummiksi, kun ei ole vielä omia lapsenlapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen varamummon pestiä lämpimästi!

      Poista
  4. Totta on, että vaikka (vara)mummina on kiva olla ja siitä nauttii suuresti, niin ei sitä monta päivää jaksaisi yhteen menoon. Mutta aina silloin tällöin kyllä. :)

    VastaaPoista

Mitä ajatuksia tämä kirjoitukseni herätti? Kommenttisi otan ilolla vastaan. :)